Kuubassa blogin päivittäminen ei oikein onnistunut, sillä yhteydet ovat hitaita ja koneen käyttö kallista, 6 dollaria tunti!
Ensimmäiset päivät Havannassa olivat hankalia. Oltiin yhtäkkiä ihan toisenlaisessa yhteiskunnassa ja kaikki tuntui vaikealta. Kahden valuutan järjestelmän takia kaikki ahdistelevat turisteja. Palkat (esim. lääkäri=28 dollaria/kk) maksetaan Kuuban pesoissa, joilla voi ostaa ruokaa ym. Kaikki "ylellisyystarvikkeet" kuten vaatteet, pesuaineet ja tupakka myydään turistipesoissa. Ja ainoa keino saada turistipesoja on pummia/huijata niitä turisteilta. Kun kävelee kadulla joka toinen ihminen huutaa: "Hello my friend! Where you from?". Vaikka vastaa espanjaksi kaikki puhuu vain englantia turisteille. Varaamamme kotimajoitus oli myös omituinen, ja kolmantena päivänä kaupungilla kiertelyn jälkeen tultiin kotiin ja meidän tavarat oli survottu laukkuihin. Omistaja teki tuplabuukkauksia. Meidät kiikutettiin sitten omistajan tuttavan kotiin.
Kämpän vaihto oli loppujen lopuksi onnenpotku, omistaja María on mahtava 64-vuotias nainen, jolla on teräviä poliittisia mielipiteitä. Keskustelimme joka päivä aamuyöhön asti. María kertoi meille lähestulkoon kaiken Kuuban ja latinalaisen Amerikan historiasta, ja yhtenä yönä Fidel Castron elämäntarinan syntymästä tähän hetkeen. Välillä keskusteluihin osallistui myös Marían ex-aviomies Jesus, joka oli vallankumoustaistelija. Jesus kertoi tarinoita kuinka taisteli kivääri kädessä, toisella puolella Che ja toisella puolella Fidel!
Alkushokin jälkeen ja tutustuttuamme paikallisiin nautimme Kuubassa olosta. Olimme Havannassa noin viikon ja lähdimme sitten yöbussilla Santiago de Cubaan, toiselle puolelle saarta. Kaupunki on mukava, paljon rauhallisempi kuin Havanna. Tutustuimme heti kivaan taiteilijapoikaan, Wilfredoon, jonka kanssa vietimme kolme päivää Santiagossa. Sitten lähdimme Baracoaan, joka on Kuuban vanhin kaupunki (mutta pieni ja rauhallinen). Kun Kolumbus löysi Amerikan, hän saapui ensimmäiseksi Baracoaan, ja kaupungin kirkossa on alkuperäinen risti, jonka Kolumbus iski silloin maahan. Baracoan luonto on älyttömän kaunista. Kävelimme ympäriinsä ja makasimme pienellä rannalla, jossa ei ollut oikeastaan ketään muita.
Wilfredon kanssa Santiago de Cuban yössä
Baracoa Baracoasta lähdimme Santiagon kautta Santa Claraan. Junamatka oli hirveä, 16 tuntia, tietenkin ilman ilmastointia. Santa Clarassa tutustuttiin kahteen argentiinalaiseen, joista toinen opiskeli kaupungissa. Menimme yhdessä käymään Chen muistomerkillä, haudalla ja Che-museossa. Hauta on itseasiassa museon sisällä. Chen ja parinkymmenen muun sotilaan rippeet tuotiin Boliviasta Kuubaan 1997, ja Fidel sytytti ikuisen tulen haudoille. Palaa edelleen. Muistomerkiltä mentiin sitten yhteen sisäpihabaariin, jossa mummot ja papat olivat kännissä (klo 4 päivällä) ja tanssivat salsaa. Papat tulivat innokkaasti hakemaan tanssimaan, pakko oli kokeilla. Illalla hengasimme keskustan aukiolla. Santa Clara on yliopistokaupunki, ja aukio olikin ihan täynnä juhlivia opiskelijoita. Tutustuttiin mukaviin tyyppeihin ja juhlittiin aamuun asti, mentiin meidän casaan aamupalalle, ja lähdettiin taksilla linja-autoasemaa kohti. Taksikuski kysyi paljonko bussiliput Havannaan maksavat. Kerroimme, että yhteensä 36 turistipesoa. Kuski sanoi että voisi ajaa meidät Havannaan 35 pesolla! "Sí", vastasimme yhteenääneen väsyneinä ja aloimme nukkua. Parin tunnin päästä olimme takaisin Havannassa.
Che, Santa Clara
