Para todos todo

Ollaan vihdoinkin tajuttu, miten ä kirjoitetaan koneella!

Siirryttiin siis Mazuntesta toiselle rannalle, Zipoliteen. Sieltä ei ole hirveästi kerrottavaa. Viikon ajan jokainen päivä noudatti suunnilleen samaa kaavaa: herättiin, syötiin aamupalaa, mentiin rannalle, otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin, juotiin coctaileja ystävien kanssa rantabaarissa, mentiin nukkumaan.

Asuimme ensin pienessä cabañassa rannalla, mutta eräänä päivänä Maurizio käväisi mökissämme ja yllätti 4 jättikokoista rottaa syömässä meidän papuja. Kerroimme omistajalle, joka sanoi, ettei eläimet ole rottia, vaan marsupilameja! Päätimme kuitenkin vaihtaa toiseen huoneeseen, joka oli 2. kerroksessa.

Meidän koti

Näkymä parvekkeelta

Kaupassa asusteli lintuperhe

Torstaina lähdettiin yöbussilla Pochutlasta San Cristobaliin, Chiapasiin. Matka kesti 12 tuntia. Valitettavasti San Cristobaliin menee vain 1. luokan busseja, joissa on tuuletus niin kovalla, että koko matkan tärisee kylmästä ja on pakko kuunnella jotain tyhmää elokuvaa (esim. Spiderman 2).

Aamulla saavuttiin San Cristobaliin ja suunnattiin hostelliin, jota joku oli suositellut. Paikka onkin tosi kiva: maksaa 30 pesoa yö (2 e) ja tunnelma on mukava, omistajat ja asukkaat on kaikki poliittisesti aktiivisia ja paikassa toimii myös halpa kasvisravintola. Illalla törmättiin yhteen intiaanipoikaan, joka kutsui meidät vapaamuotoiseen tapaamiseen. Paikalla oli nuoria, jotka ovat perustamassa uutta poliittista järjestöä, joka taistelisi alkuperäisväestön ja käsityöläisten oikeuksien puolesta. Oli mukavaa tutustua paikallisiin aktivisteihin, kuulla nykytilanteesta. Söimme, joimme, juttelimme. Meidät kutsuttiin seuraavan päivän salaiseen tapaamiseen, johon oltaisiin kävelty 7 tuntia (tarpeeksi turvallinen paikka vuorilla). Päätimme kuitenkin jättää väliin, koska bussimatkasta oli niin rankka univelka.

Lauantai sitten levättiinkin. Illalla mentiin (Linda, Pete, Maurizio) juomaan viinilasilliset. Tuli halvemmaksi ottaa kokonainen pullo. Sitten käynnistyi niin mielenkiintoiset poliittiset keskustelut, että ostimme toisen pullon. Ja kolmannen. Sitten lähdimme Revolucion baariin, jossa törmäsimme baskiystäviimme, joihin oltiin tutustuttu Zipolitessa. Sovimme, että lähdemme yhdessä seuraavana päivänä Oventicin Zapatistiyhteisöön.

EZLN = Ejército Zapatista de Liberación Nacional

Sunnuntaiaamuna odotimme baskeja hostellilla ja lähdimme sitten yhdessä colectivo-taksilla tunnin matkan päähän Oventiciin. Portilla täytyy näyttää passi, sitten mennä "muukalaistoimistoon", jossa pitää kertoa vierailun syyt ja poliittiset mielipiteet. Tämän jälkeen Junta del buen gobiernon toimistoon, jossa kerrotaan yhteisöstä. Tilanne oli vaikuttava, meidät laitettiin istumaan keskelle huonetta, ja ympärillämme oli kymmenkunta kommandopipoista buen gobiernon edustajaa.

Che Guevara, maalaus rakennuksen seinässä Oventicissa

Vietimme päivän Oventicissa kierrellen ja keskustellen. Buen gobiernon (hyvä hallitus) edustajat pyysivät meitä välittämään tietoa: "Kertokaa kaikille tovereille, että me taistelemme edelleen, vaikka media ja mal gobierno (huono hallitus) väittää, ettei meitä ole olemassa!". Zapatistas somos todos! Me kaikki olemme zapatisteja!